Sankarviitta harteillaan

Bussiyhteys ei kulkenut etelään Tanjung Redepiin, joten otin Indonesialaisen kimppataksin "Kinjang"in ja päristelin farmariauton kyydissä kuskin sekä kolmen muun matkustajan kanssa pitkin kuoppaisia teitä. Kun pääsin perille ja hostini kysyi miten matka meni, minä valitin tien huonoa kuntoa. Hän katsoi minua vinosti hymyillen ja sanoi että pohjoiseen kulkee täältä hyvä tie, odotas kunhan jatkat matkaa etelään, se tie on kuoppainen.

Olin aika reissurähjäinen ja menin suihkuun kun hosti lähti vielä takaisin töihin. Hosti palasi illalla ja lähti näyttämään minulle kaupunkia. Illemmalla mentiin hänen työporukkansa kanssa kuuntelemaan livemusiikkia, ja tapasin hänen ystäviään. Minut yllätti näitten naisten suoruus, he vaikuttivat todella otetuilta siitä että minä matkustan yksin naisena ympäri maailmaa, ja keroitvat kuinka haluaisivat itsekin tehdä niin. He sanoivat että olen heidän sankarinsa! Täällä naiset ovat kuitenkin hyvin pitkälle miestensä armoilla, eikä heidän anneta kuljeskella vapaana kuten minä.

Eilen illalla karaokea laulaessa kerroin taas eräälle naiselle reissaavani yksin ja tämän silmät syttyivät; voi kun minäkin voisin. Mutta sitten hän selvästi alistui sanoen menevänsä pian naimisiin. Kaikki pöydän ympärillä nyökkäilivät ymmärtäväisesti, niinkuin unelmien olisikin tarkoitus tukahtua vihkivalan ääreen. En keikuttanut venettä kysymällä miksi nainen ei voisi matkustaa siitä huolimatta että on naimisissa. Tiedän paremmin. Vaikka joskus haluaisin kovasti teeskennellä tyhmää jotta pääsisin esittämään arkoja kysymyksiä. ;)

written by

rosabella on September 12, 2012 from Tanjungredep, Indonesia

from the travel blog: Kaukana kotoa: Siperian halki ja matkantekoa Itä-Aasiassa

Send a Compliment

comment on this...