Lähdettiin etsimään hostiamme ja se olikin aika reissu. Saman nimisiä katuja jolla se asui oli kaksi, ja niissä talonumerointi aika erikoista. Käveltiin ympäri pari tuntia ja kyseltiin jokaiselta vastaantulijalta osoitelappu kädessä suuntaa. Lopulta löydettiin tänne perille, selkä hikisenä, mutta muuten syväjäässä tarvottuamme pari tuntia reilun 25 asteen pakkasesta.
Ei sitten enää oikein ehditty kaupungille, meni tää päivä tässä ihan järjestellessä matkaa eteenpäin sekä käytännon asioita kuten pyykinpesua. Valitettavasti siis Ulan-Uden katselu jäi siihen ku tarvottiin rinkka selässä keskustassa ostamaan lippuja, sekä siihen ku etsittiin hostimme taloa pari tuntia neuvostoaikaiselta asuinalueelta. Ei ehkä ne kaikista kauneimmat nähtävyydet, mutta selvittiin kumminkin. Huomenna siis nokka kohti Mongoliaa.