Work and Holiday lähti käyntiin todella helposti,ja nyt parin viikon päästä saapumisesta tuntuu jo kun olisin ollut täällä pitkään. 10 kuukauden reissuilun jälkeen tuntuu omituiselta olla paikallaan, mutta kai tähän jossain määrin myös tottuu. Nyt kuviot ovat arkiset ja työvoittoiset, jotta saisin kerättyä nopeasti rahaa uusia seikkailuja varten!

Kiitos kaikille blogini lukijoille näinä menneinä 10 kuukautena matkalla Aasian halki! Kuoppaan tämän blogin tältä erää, mutta pysykää kuulolla, uusia matkoja on luvassa!

written by  rosabella on November 20, 2012 from Perth, Australia
from the travel blog: Kaukana kotoa: Siperian halki ja matkantekoa Itä-Aasiassa
Send a Compliment

---

2 comments...

Australia oli tietenkin jo mielessä etualalla ja arkielämän pikku ongelmat, kuten työpaikan ja asunnon hankinta uudessa maassa ilman mitään kontakteja.

Vietin Indonesiassa yhteensä 59 päivää. Matkustin pohjoisesta Kalimantanista etelään, ja Javan saaren kautta Balille. Kaikki matkan maa- tai meriteitse.

Majoitus on Indonesiassa kohtuuhintaista, Balilla kalliimpaa, vietin noin kaksi viikkoa maksullisissa majoituksissa ja loput ajasta tein vapaaehtoistöitä ja CouchSurffasin. Ruoka on kohtuuhintaista, paikallisissa ruokapaikoissa ateria maksaa noin euron, pöytäliinaravintoloissa noin 3 Euroa.

Matkustin pääasiassa busseilla, bemoilla/kijangeilla (jaettu minibussi/taksi) ja laivoilla ympäri Indonesiaa.

Indonesian matkan kustannukset (matka-aika 59 päivää): Matkustus: 320e (josta viisumi 43 Euroa, sekä lentoliput Australiaan 97 Euroa). Yöpymiseen: 60 eur (2 viikkoa hostelli/guesthousemajoituksessa). Ruokaan ravintoloissa ja katukeittioissa, seka kaikkiin juomiin mukaanlukien alkoholit 330e. Huveihin, nähtävyyksiin, lahjoihin, tuliaisiin ja muuhun kului yhteensa 240e (sisältää uusia siistejä vaatteita työnhakua ja -tekoa varten Australiassa).

written by  rosabella on November 2, 2012 from Kuta, Indonesia
from the travel blog: Kaukana kotoa: Siperian halki ja matkantekoa Itä-Aasiassa
Send a Compliment

---

comment on this...

Sanur, lempinimeltään Snore (=kuorsaus) on rauhallinen pikku kaupunki. Paljon hyviä ravintoloita, isoja rantahotelleja ja meribulevardi jossa matkamuistomyyjiä, kylmiä juomia ja hierontaa. Vietin päivän käpitellen kaupungilla ja asioita hoidellen, illalla lähdin hostelliporukan kanssa Uluwatun temppelille katsomaan auringonlaskua ja sen jälkeen Jimbaraniin rannalle katetuille pöydille syömään tuoreita mereneläviä. Siellä piti mennä itse tiskistä valitsemaan mitä ne kokkaa; olisin kyllä mielummin saanut sen melkosilmäkalan kypsinä fileinä lautaselle, kun osoittanut sitä kylmälaatikossa sen möllötellessä kavereidensa seassa.

Seuraavana päivänä vuokrattiin muutaman hostellikaverin kanssa auto ja kuski ja lähdettiin tutkimaan Ubudin maaseutua. Nähtiin kauniit riisiterassit, temppeleitä, apinametsä, kulta- ja hopeakorujen valmistusta, sekä paikallisten taiteilijoiden teoksia. Päivän päätteeksi pysähdyimme vielä Ubudin torille ostamaan matkamuistohärväkettä. Ostin kalastajahousut ja pari teepaitaa. Muuta trinkettiä en viitsi mukana kantaakaan, käyttötavaroita vain.

written by  rosabella on November 1, 2012 from Sanur, Indonesia
from the travel blog: Kaukana kotoa: Siperian halki ja matkantekoa Itä-Aasiassa
Send a Compliment

---

comment on this...

Kyselen bussiani, mutta se ei kuulemma ole saapunut. Ja kun bussiasemalta ovat kaikki bussit jo lähteneet ja vain minä ja pari muuta yksinäistä reissaajaa ovat jäljellä, meidät tungetaan paikallisbussin Bemon kyytiin. Siellä on ahdasta, kuuma ja likaista ja olen helvetin pahalla tuulella. Puoli tuntia myöhemmin kun huristamme pitkin kapeita ja mutkaisia teitä täydellä kaasulla olen valmis oksentamaan koko auton täyteen. Tuntia myöhemmin vaihdamme hiukan mukavampaan minibussiin jolla ajamme satamaan.

Laivaa joutuu odottamaan kauan ja sen kyydissä alunperin 5 tunnin merimatka venyy venymistään, kun paluusatamassa on tilaa ankkuroitua vain yhdelle laivalle kerrallaan ja edellämme on jo jonoa. Vihdoin satamassa, ja minut tungetaan kymmenen muun kanssa minibussiin joka on likainen ja haisee märältä koiralta.

Tunnin- pari myöhemmin bussi jättää minut pyynnöistäni huolimatta myöhään illalla moottoritien varteen, kauas majapaikastani. Olen yhä niin hemmetin vihainen kaikesta että päätän kävellä, vaikka ihmiset joilta kysyin suuntaa sanoivat hostellini olevan kaukana ja kehottivat minut ottamaan taksin. Tuntia myöhemmin olen väsyneenä ja nälkäisenä hostellilla, reception on jo kiinni, ja vartija on karannut jonnekin tauollaan. Lähden syömään ja kun palaan takaisin vartija päästää minut huoneeseeni ja pääsen vihdoin nukkumaan.

written by  rosabella on October 29, 2012 from Padangbai, Indonesia
from the travel blog: Kaukana kotoa: Siperian halki ja matkantekoa Itä-Aasiassa
Send a Compliment

---

comment on this...

Ostin lipun shuttlebusyhteydelle. Ensin maasturin kyytiin joka kierteli pitkin kaupunkia keräämässä ihmisiä, ajettiin satamaan jossa ooteltiin laivaa tunti, sitten laivalla 5 tuntia kohti Lombokia, josta uuteen minibussiin jolla ajettiin Mataramiin. Siellä bussikuski käski kaikki ulos bussista ja yritti myydä lippuja, päiväretkiä ynnä muuta tunnin ajan kunnes saatiin bussin heikko(=liian kohtelias) lenkki eli japanilainen tyttökin sanomaan painokkaasti ei. Bussi jatkoi vielä reilun tunnin satamaan jossa odottelimme toista laivaa. Se oli pieni ja kapea purkki, joka ahdettiin täyteen ihmisiä ja tavaraa. Matkalla Gili Trawanganille oli merenkäyntiä ja olin varma että purkkimme heittää ympäri jossain vaiheessa, mutta pääsimme perille vain pärskeistä märkänä.

Kirjauduin etukäteen varaamaani sukellushostelliin, jonka dormissa tapasin kivoja ihmisiä joiden kanssa rentouduin saarella. Päivät kului snorklatessa, kävelyillä saaria tutkimassa, veneretkillä ja tietenkin ravintoloissa syöden hyvin. Indonesialainen ruoka yksitoikkoisuudessaan tulee jo korvista, joten nautin länsimaalaisesta ruokatarjonnasta.

written by  rosabella on October 27, 2012 from Gili Trawangan, Indonesia
from the travel blog: Kaukana kotoa: Siperian halki ja matkantekoa Itä-Aasiassa
Send a Compliment

---

comment on this...

Minun ikivanha matkaopaskirjani näytti missä Kutan reppureissausalue sijaitsee. Kun kävelytin itseni paikalle, näkyi pelkkiä upeita villoja puutarhoineen ja bungaloweja. Alue oli muuttunut muutamassa vuodessa ja hätistänyt reppureissaajat kauemmas rannalta. Minulle tarjottiin yhtä ainoaa fiksun hintaista huonetta ja otin sen yöksi.

Kävin suihkussa, vein pyykit pesuun, kävin netissä, lähetin postikortteja. Viisi päivää putkeen reissattuani hämärissä olosuhteissa, kaikki nuo normaalit asiat tuntui oikein mukavilta. Kutan yöelämä ei juuri nyt kiinnostanut pätkän vertaa, olin umpiunessa puoli yhdeksältä illalla.

written by  rosabella on October 22, 2012 from Denpasar, Indonesia
from the travel blog: Kaukana kotoa: Siperian halki ja matkantekoa Itä-Aasiassa
Send a Compliment

---

comment on this...

Saavuimme aamuyöstä Makassariin, jolloin minua tultiin ravistelemaan hereille. Hyteissä olisi kuulemma nyt tilaa kun iso osa ihmisiä jäi pois laivasta. Toistin heille jo aikaisemmin selittämäni, hytti on liian kallis. Vielä vähän myöhemmin miehistön jäsen tuli uudestaan herättämään; anna laukkusi meille säilytykseen ettei kukaan varasta niitä yöllä, ilmaiseksi. En todellakaan ollut laukunraahaustuulella aamuyöstä kun minut on juuri herätetty kahdesti. Olin liian väsynyt noustakseni tai edes vastatakseni, joten nostin silmäläpät takaisin silmille.

Vessana toimi aasialainen peruskyykky, mutta vessapaperin virkaa toimittavasta alapesuletkusta tuli niin pienellä paineella vettä ettei sillä oikein saanut suihkittua. Pari päivää torakkoiden seurassa nukkuneena suihkuun oli päästävä, joten kiipesin ahtaaseen pieneen suihkukoppiin joka haisi vahvasti virtsalta ja käänsin hanan täysille, jolloin katosta valui ohut katkeileva noro viileää vettä.

Minusta otettiin jatkuvalla syötöllä valokuvia, osa kysyi lupaa ja osa ei, suurinta osaa ihmisistä huvitti kaikki mahdollinen mitä tein. Jokaikinen halusi puhua minulle, halusi istua viereen ja koskea minua ja ottaa valokuvia. Olen melkoisen turtunut siihen, mutta laivalla ei päässyt minnekään pakoon tätä julkisuutta. Olin valokeilassa 24/7 kun halusin vain olla hetken omassa rauhassa.

Kolmas päivä merellä oli raskas; torakat ja muurahaiset ketutti, ihmiset ketutti, laivaruoka ketutti ja päivän ainoa hyvä hetki oli upea auringonlasku, vähintään siksi että se olisi tämän merimatkan viimeinen.

Neljännen päivän aamuna heräsin siihen että vihdoin oli maata näkyvissä, lopen uupuneena mutta en sentään täysin nitistettynä saavuin Surabayaan. Täältä on vielä yhden päivän matka Balille, jonne jatkan sen enempiä pysähtelemättä, nyt kun aika Indonesiassa alkaa käydä vähiin.

written by  rosabella on October 21, 2012 from Surabaya, Indonesia
from the travel blog: Kaukana kotoa: Siperian halki ja matkantekoa Itä-Aasiassa
Send a Compliment

---

3 comments...

Kysyin nukkumapaikkaani ja minua palloteltiin edestakaisin, kerroksesta toiseen raahasin raskasta laukkuani. Kun minut lopulta ohjattiin ylimpään kerrokseen käytävälle, kaikki ohuet futonpatjat oli jo viety ja joutuisin nukkumaan suoraan likaiselle ja torakoita vilisevälle lattialle. Näytin siinä vaiheessa (kolmelta aamuyöllä, hikisenä ja likaisena jo kerran paskaiselle lattialle nukahtaneena) niin surkealta, että yksi mies antoi minulle oman futoninsa. Iskin pitkäkseni ja nukahdin heti.

Vuorokausi myöhemmin teimme ensimmäisen pysähdyksen Sulawesi'n Pareparessa. Minun oli tarkoitus jäädä tässä pois, mutta koska laiva kulki niin myöhässä aikataulusta että saavuimme keskellä yötä, olin niin näännyksissä etten jaksanut alkaa setvimään tietäni yöllä uudessa kaupungissa vaan päätin jäädä laivaan. Katselin kannelta kun laiva jatkoi matkaa ja kaupungin valot jäivät taakse. Siinä oli kaikki minkä näin Sulawesi'n saaresta.

written by  rosabella on October 19, 2012 from Parepare, Indonesia
from the travel blog: Kaukana kotoa: Siperian halki ja matkantekoa Itä-Aasiassa
Send a Compliment

---

comment on this...

Olen saanut melko vähän turistipuuhia aikaiseksi tämän kuukauden aikana. Olen nauttinut rauhallisesta, kävellyt puistossa, viettänyt aikaa uima-altaalla ja lukenut kirjoja. En ole jaksanut kiinnostua yhdestäkään moskeijasta tai museosta.

Vähän jo mietityttää miten sujuu paluu sorvin ääreen Australiassa. Edellisestä kokopäivätyöstä on aikaa. Mahdanko olla liian tottunut vapauteen? Mutta reissailen vielä tovin täällä Indonesiassa; seuraavaksi minua kutsuu Sulawesi.

written by  rosabella on October 12, 2012 from Balikpapan, Indonesia
from the travel blog: Kaukana kotoa: Siperian halki ja matkantekoa Itä-Aasiassa
Send a Compliment

---

3 comments...

Me kaikki vapaaehtoiset asumme hienossa isossa asunnossa. Meillä on käytössämme uima-allas, kuntosali ja keilailuhalli. Minulla on oma iso huone ja seinän kokoinen ikkuna suoraan kauniiseen puutarhaan.

Mitä edellisessä tekstissä petasin että joudun vielä itsekin sairaalaan, niin näin kävi. Sain vatsatulehduksen ja ihotulehduskin uusi, joten hankkiuduin eilen klinikalle tarkastukseen. Kansainvälinen klinikka olikin ihan toista maata kuin se loukko missä hostini joutui sairastamaan, kaikki hohti uutuutta ja puhtautta ja järjestelmällisyyttä. Sain Australialaisen lääkärin joka totesi tautini ja määräsi antibiootit.

Minua pyydettiin vielä jäämään pidemmäksi aikaa töihin, tuntuu että työpanostani arvostetaan täällä paljon. Yhteisö on tiivis ja mukava. Taidan jäädä tänne vielä joksikin aikaa..

written by  rosabella on October 2, 2012 from Balikpapan, Indonesia
from the travel blog: Kaukana kotoa: Siperian halki ja matkantekoa Itä-Aasiassa
Send a Compliment

---

comment on this...